Kun olemme olleet sisällä jo yli vuoden päivät, enemmän tai vähemmän, RDR2:sen valtava kartta tarjoaa paljon katsottavaa mutta ei kuitenkaan, no, tuudita sinua turvallisuuden tunteeseen.
Ahh. Kuolettava pandemia leviää Yhdysvaltojen lävitse ja nyt kaikki ovat sosiaalisesti kykenemättömiä ja kiukkuisia Jos olet ollut alakuloinen viime aikoina, tämä peli saa olosi tuntumaan vielä kurjemmaksi. Ehkä opit läksyn tai toisen matkan varrella.
Niihin iltoihin kun haluat vain keräillä juustoa ympäri suurta karttaa ja paeta todellisuutta lohikäärmeiden pariin. Itse olen viettänyt viikon pari pelin parissa jälleen... Ja main questeja tehtynä on jälleen kokonaiset 0 vaikka leveleitä on kertynyt yli 40. Prioriteettini ovat kohdillaan. Mutta mikä pointti tässäkään pelissä on, jos et vain vaella villiin luontoon ja yritä löytää jokaista salaisuutta, mikä kartalle on pudotettu?
Did I ever tell you what the definition of insanity is? Insanity is doing the exact same fucking thing over and over again expecting shit to change. Aivan niinkuin silloin, kun pelaan samat pelit uudelleen ja uudelleen. Kuten esimerkiksi Far Cry 3, jonka olen tähän saakka kuluttanut loppuun ainakin kahden käden sormien verran. Mutta piraattien vetäminen matalaksi piristää joskus. Ainakin siihen saakka että karhu tulee vastaan. Loppuun pitää lisätä, että Michael Mandon näyttelemä Vaas on ehkä yksi vaikuttavimmista pelien antagonisteista tähän päivään mennessä.
Maailmanlopun merkeissä mennään jälleen kerran. Fallout 4 tarjoaa mahdollisuuden rakentaa itsellesi tukikohtia ja New Vegas taas tarjoaa parhaan RPG mahdollisuuden mikä on tähän mennessä tullut vastaan. Kokeile Intelligence 1 läpipeluuta ja kiitä minua myöhemmin.
Zombie apokalypsi ja vielä kaiken lisäksi yöllä on vaarallista liikkua. Ihan kuin keskustassa liikkuisi perjantaina kello 22 jälkeen. 10/10 todentuntuisesta kokemuksesta. Parkour tekee Dying Lightistä uniikin zombie pelin.
Huomaan, että tässä saattaa olla toistuva teema pandemioiden suhteen... Dishonored käsittelee teemaa myöskin, mutta steampunk tyylisessä maailmassa jossa gootti/emo jumalat ja noidat seuraavat jokaista askeltasi kokeillessasi uusia supervoimiasi. Pelin visuaalinen ilme ja musiikit ansaitsevat maininnan erikseen.
Vaikka Bioshock infinite on pelikokemukseltaan trilogian suosikkini, ensimmäinen on silti kokemus, joka pysyy mielen päällä kun pelastat (tai uhraat) orpolapsia ollessasi eristyksissä merenalaisessa synnin tyyssijassa.
Hei, tätä voi pelata myös kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa me kaikki alamme saamaan mittamme täyteen ja haluamme vain räiskiä. Borderlands pelit tarjoavat juuri tätä, mutta lisäävät pakkaan vielä hölmöä huumoria sekä joukosta erottuvan visuaalisen ilmeen.
Haluan viimeisen pelin kohdalla tuoda jotain positiivista ja rauhoittavaa pöytään. Suureen suosioon noussut indiepeli Stardew Valley on mainio stressaaviin päiviin, kun kaikki tuntuu vähän epävarmalta. Toista samaa rutiinia päivästä toiseen kun viljelet, kalastelet, käyt kaivoksessa ja ystävystyt pikkukaupungin väen kanssa. Onnistumisen tunne, jonka farmin edetessä koet on jo pelkästään pelin kokeilun arvoista... Ja voit myös kutsua kaverisi farmillesi apukäsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti