Vanhemmat blogaukset

perjantai 9. heinäkuuta 2021

Welcome to the Night City! Population: Ööö... You?


 
On kulunut reippaasti yli puoli vuotta siitä, kun CD PROJEKT RED julkaisi kauan odotetun ja moneen kertaan lykätyn Cyberpunk 2077 pelin. Oli kulunut yli 8 vuotta siitä, kun sen tuotanto oli ensimmäisen kerran julkistettu toukokuussa 2012 ja yli puolen vuotta pelin ensimmäisestä tarkoitetusta julkaisupäivästä. Pelin tuotanto kesti pitkään. "(Pelistä) tulee kruunattu saavutus tälle sukupolvelle!" Olin itsekin innostuksissani ennakkotilannut pelin. Mutta miten kävikään?

Kaikki pelistä kuulleet ovat varmasti myös perillä siitä, mitä tapahtui joulukuussa, kun peli viimein julkaistiin ja monen pelaajan odotukset murskaantuivat. 

Hahmonluonnista oltiin luvattu laajinta ja pikkutarkointa ikinä, mutta monen sitä odottaneen harmiksi kävi ilmi, että hahmonluonti oli suppea ja tönkkö. Sliderit sun muut olivat vaihtuneet pariksi numeroiduksi vaihtoehdoksi, joiden välillä voit klikata. CC:n valoitus oli tehty niin kurjasti, että hahmosi näytti täysin erilaiselta peliin siirtyessä. Paljon kohuttu mahdollisuus valita sukuelimesi ei loppujen lopuksi vaikuttanut paljoa - pelissä sinulla oli aina alushousut jalassa, jopa suihkussa. Kroppaasi sinulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa mitenkään. Mitä tapahtui laajalle hahmonluonnille? Sinun on mahdollista tehdä tarkempia hahmoja oman mielesi mukaan jopa 2011 julkaistussa Skyrimissä. Hiusvaihtoehdot eivät ole unisexejä, vaikka CDPR hypetti pitkän aikaa, että sukupuolella ei ole väliä pelissä. Näinollen mahdollisuus luoda itselleen kauniita poikia tai lihaksikkaita tyttöjä tai koviksista muunsukupuolisia jäi vain toiveisiin. 

Minulle pelissä hahmonluonti merkitsee paljon, jotta pystyn syventymään ja immersioimaan itseni. Roolipelaan hahmoani aina hiuksista siihen, miten hän toimii ympäristössään ja ystäviensä kanssa. Näin ollen hahmonluontipettymyksen jälkeen astuin pelin maailmaan pientä toivonkipinää yllä pitäen. 

No...



Pelin ensimmäinen osio oli kaikesta huolimatta mukaansatempaava. Kuitenkin tiettyjen tapahtumien jälkeen sisältö hupeni, ja pian tajusit olevasi aika yksin tässä suurkaupungissa huolimatta siitä, että joillain alueella ympärilläsi liikkui NCPitä. Nähtävää oli paljon, mutta tehtävää vähän. Kaupungista ei löytynyt  jengitappeluiden sun muiden pienten keikkojen lisäksi paljoa mitään. Tästä huolimatta onnistuin viihdyttämään itseäni tarpeeksi, jotta sain pelin pelattua läpi - mikä kestikin yllättävän vähän aikaa. Kaikki, jotka ovat itse saattaneet tarinansa loppuun Cyberpunk 2077:n maailmassa ovat sanoneet samaa: Kun saavuit viimeiseen tehtävään, se tuli yllätyksenä. Point of no return tuntui, kuin se olisi tullut keskellä tarinaa. Päälimmäiseksi mieleen jäi "Oho. Oliko se muka tossa jo?"

Jälleen kerran kyseenalaistin, mihin CDPR oli käyttänyt budjettinsa ja aikansa. Peli oli lähes pelaamiskelvoton (johon siirrymme seuraavaksi), ja kaiken lisäksi tarinaa oli vähän ja tekemistä sitäkin vähemmän, ja peli kärsi samasta ongelmasta kuin moni muukin open world peli - paljon maata mutta vain näön ja kehuskelun vuoksi. 

Kun aloin pelin hahmonluonnin jälkeen, pian kävi ilmi, että alun perin PS4:lle tarkoitettua peliä ei oltu optimoitu konsolille juuri ollenkaan. Toki sitä oltiin lykätty kuukauden parin ja tämän jälkeen varmistettu julkaisu myös 5:lle, mutta miten peli oltiin jätetty niin rikkinäiseksi alkuperäiselle konsolille? Jälleen kerran, mihin tuontantoyhtiö oli käyttänyt aikaansa? Peli kaatuili ja parissa tapauksessa kuuleman mukaan oli tiltannut jopa konsoleita. Jossain tapauksissa tallennukset olivat korruptoituneet. FPS ongelmat olivat yleisiä, tekstuurit eivät ladanneet, T-posaavat NPC:t tönöttivät kulmilla... Ja NPCiden AI oli tyhmä kuin kivi. Poliisi pelissä oli täysin hyödytön, ja pääsit heistä eroon - jos he viitsivät saapua paikalle - vain kiertämällä kulman taa tai kävelemmällä kauppaan sisälle. 

Tuli itselle myös huomattua, että pelin combat ja ajaminen eivät miellyttäneet. Ennenkuin sait itsellesi hackit, joiden kanssa listiä hahmoja, aseiden käyttö oli kuin liimassa liikkuisi, ja jouduinkin temppuilemaan asetusten kanssa monesti, jotta selvisin edes tulitaisteluiden lävitse. Sen jälkeen, kun sain voimakkaat (ylivoimakkaat) Quickhackit, en loppujen lopuksi juurikaan edes käyttänyt aseitani. Tiettyjen autojen ajaminen taas tuntui, kuin astuisi banaaninkuoreen jään päällä. Eli ihan hemmetin liukasta touhua. 

Cyberpunk 2077 saattoi olla ainakin itselle tämän vuosituhannen hypetetyin peli ja pahin pelinjulkaisufloppi tähän päivään mennessä. Pian julkaisun jälkeen tuhannet ihmiset rynnivät palauttamaan pelinsä ja vaatimaan hyvityksiä. Esimerkiksi Sony kieltäytyi jossakin vaiheessa antamasta ihmisten rahoja takaisin ja lopulta veti pelin Playstationin nettikaupasta pitkäksi aikaa. CDRP alkoi pommittaa toinen toistaan suuremmilla päivityksillä yrittäen korjata bugeja ja peliä rikkovia virheitä, jättäen useimmiten valitetut aiheet huomiotta ja usein rikkoen peliä vielä enemmän, ja koska aika kului pelkästään omien virheiden korjaamiseen, sisältöä ei olla lisätty. Mikä itselle taas tuntuu silta, että mitäpä väliä sillä on jos peli saadaan pelaamiskuntoiseksi, koska sisältöä ei loppujen lopuksi ole paljoa, ja ehkä bugit olivat ainoa asia, mitkä pitivät minut varpaillani. 

On tosiaan kulunut jo hyvin aikaa julkaisusta, ja vähän aikaa sitten päätin kokeilla peliä uudelleen. En itse huomannut juurikaan mitään parannusta - paitsi sen, että hahmojen pään yllä olevia tekstityksiä sai vihdoin isommaksi. Peli oli yhä kaunis, mutta hajonnut ja sisällötön. Peli kaatui yhä useita kertoja. 

Tarkastin ensimmäiseksi, oliko peliin lisätty vieläkään parturia tai esimerkiksi tatuointeja - ei. Mietin pelatessani, kuinka typerää on, että pelissä ei ole esimerkiksi kauneuskirurgia ja et pysty hankkimaan itsellesi enempää kyberneettisiä osia. Mekaaniset kädet ja jalat olivat suuri syy, miksi olin alun perin innoissani pelistä. Mitä pointti Cyberpunkin maailmassa on, jos en voi omasta tahdostani antaa jonkun sahata käsivarteni irti ja laittaa tilalle räikeän pinkki kyberneettinen käsivarsi, tai jos en voi hankkiutua eroon lihaisista jaloistani ja ottaa tilalle ballerinan jalkoja muistuttavat teriin päättyvät jalat? 
Cyberpunkin yksi keskusaiheista on ulkonäkö, kuten totesinkin, ja vetovoima, mikä tekee peilien ja heijastavien pintojen uupumisesta raivostuttavaa pelissä, joka on täysin first person. Omaan hahmoon on vaikea kiintyä, jos peilianimaatio on vain harvoin tarjolla, tai jos sinun pitää siirtyä kameramodeen, jotta voit katsella itseäsi. 

Yksi positiivinen asia, mitä löysin itselleni oli nimenomaan kameramode, joka tarjosi paljon eri vaihtoehtoja filttereistä poseerauksiin ja depth of fieldiin. Toinen positiivinen asia itselle on vaatekaupat. Vaikka et voi löytää kaikista siisteimpiä vaatteita mitä näet mm. NPCiden päällä - hei hei hohtavat, muoviset läpinäkyvät housut, joissa on led valo jalkojen takana - niin kuitenkin löydät paljon eri tyylejä kaupoista. Pelissä on kaiken kaikkiaan 12 eri vaateliikettä eri alueilla, ja kaikista löytyy alueelle sopivaa vaatetusta. Käytän aika lailla kaiken rahani pelissä moottoripyöriin ja vaatetukseen.

Suosittelisinko peliä kellekään? En. En ainakaan sillä hinnalla, millä se jälleen on saatavilla esimerkiksi Playstanionin nettikaupassa (49,99€. Hinta on tippunut huomattavasti mutta on silti aivan liikaa tästä sekasotkusta.). Ottaa itseä vieläkin nuppiin, että tilasin pelin alunperin kokohintaisena ja lähdin mukaan hypeen sen sijasta, että olisin vain odottanut, mitä muut sanovat ja sen jälkeen päättänyt, haluanko käyttää rahojani siihen vai en. Joten en suosittele peliä, jos et satu saamaan sitä alennuksesta ehkä viidellätoista eurolla. Harmittaa vain kovin, koska pidin studion The Witcher pelistä, ja odotukset olivat luultavasti senkin vuoksi korkealla. The Witcherin julkaisu oli bugien ja muiden vuoksi myös hieman kivikkoinen, mutta loppujen lopuksi päätyi vuoden peliksi. Jotenkin silti jää epäilyttämään, että Cyberpunk 2077 pystyisi ikinä korjaamaan itseään siihen pisteeseen, että me pitäisimme sitä samalla tasolla studion edellisten julkaisujen kanssa. 

Mutta kiitos kumminkin henkeäsalpaavalle Keanu Reevesille, joka piti minut pelin parissa. 


-E 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
  • Dungeons and Dragons
    Mitä on Dungeons & Dragons on kynä- ja paperiroolipeli. Pelaamiseen siis ei periaatteessa tarvitse mitään muuta kuin kynän ja pap...
  • Path of Exile (2020 Arvostelu)
    Path of Exile on Uusi-Seelantilaisen Grinding Gear Games:in kehittämä ja julkaisema ilmainen toimintaroolipeli tietokoneelle, joka myöhemmin...