Vanhemmat blogaukset

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

TeemoomeeT

Pelaamiseni historia.

Moi, olen TeemoomeeT ja kerron nyt omasta pelaamisestani.
Olen aloittanut pelaamiseni jo pienenä - ensimmäisiä pelejä joihin muistan käyttäneeni enemmän aikaa ovat Command and Conquer - Red alert, Crash Bandicoot, Diablo, Runescape, Settlers, GTA, ja Tekken.
Pienenä tuli kulutettua pelaamiseen oikeastaan vain ne päivät, kun ulkona oli huono ilma. Pelien graafisen, monipuolisuuden ja laajuuden kehittyminen on lisännyt pelaamiseen käyttämääni aikaa huomattavasti.
Pelien suosio on kasvanut, sekä online pelaaminen on vallannut alaa siihen pisteeseen, että sitä voisi kutsua jo sosiaaliseksi aktiviteetiksi, joka on myös vaikuttanut pelaamiseeni käyttämääni aikaan.
Pelaamiseni on monipuolista, mutta eniten aikaa olen viime aikoina käyttänyt pelatessa PVP-pelejä nimeltä League of Legends ja Call of Duty. Tosin olen koittanut etsiä pitkään jotain uutta hyvää strategia peliä pelattavaksi, sillä niihin pystyy uppoutumaan tunneiksi edes huomaamatta ajan kulua.

Pelaamiseni positiiviset puolet
Pelaamisella on saanut hyvin kulutettua aikaa yksin ja kavereiden kanssa. Toisinaan pelaaminen on tiivistänyt kaverisuhteitakin, kun monta tuntia yhdessä yrittää edetä pelissä ja hakea ratkaisua johonkin ongelmaan. Tietynlainen toisten huomioon ottaminen kehittyy myös tiimipeleissä, koska yksin ei voi voittaa. Toisten kannustaminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin negatiivisuuden levittäminen, vaikka sitä toisinaan onkin vaikea välttää. Positiivisin puoli pelaamisessa on kuitenkin onnistumisen tunne, mitä tulee pelien voittamisesta, läpi menemisestä tai maksimikehityksen saavuttamisesta. Toisia vapaamuotoisia pelejä on kyllä kiva pelata jopa voittoa tavoittelematta esim. GTA, siinä tykkään kuluttaa aikaa mm. varastelemalla erilaisia kulkuneuvoja ja testaamalla pelimaailman rajoja ja mahdollisuuksia tehdä esimerkiksi erilaisia stunt-temppuja.
Tällä hetkellä
Tällä hetkellä olen käyttänyt suurimman ajan pelaamisestani League of Legends peliin. Tykkään siitä, sillä on kiva pelata oikeaa henkilöä vastaan mieluummin kuin tietokonetta, lisäksi yksinkertaisuuteensa nähden yllättävän monipuolinen peli erilaisten hahmojen, tavaroiden ja taktiikoiden vuoksi.

Toivon tulevaisuudessa.
Toivon erilaisten opetusaiheisten pelien luomista enemmän tulevaisuudessa, jotta oppiminen olisi mahdollisimman yksinkertaista, selkeää ja mukavaa.  VR-teknologia tuntuisi sopivan tähän erittäin hyvin, sillä se mahdollistaa lähes rajattomien todellisuuksien luomisen. Toivoisin myös, että niitä toteutettaisiin vapaalla koodilla joihin kaikilla olisi pääsy. Samassa vuotavassa veneessä ollessamme, ei kannata pantata vettä pitävimmän ämpärin patenttia.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Strafe, DUSK ja Quake Arcane Dimensions.


Hei taas! EK täällä. Puhutaan kahdesta pelistä nimeltä Strafe: Millenium Edition , DUSK ja yhdestä modista nimeltä Quake Arcane Dimensions.
 
Aloitetaan Strafesta, joka sattuu olemaan hieman pettymys sen marketointi kampanjan jälkeen, itse en ollut nähnyt näitä ennen kuin ostin sen joten en ollut kovin pettynyt itse.
Strafen Ääniraita on 90 luvun tyylistä otettu ja on oikein oiva tausta pelille, omia suosikkejani Ost albumista ovat The Burbs, Bitter Depths ja Shallow Graves mutta en paljon musiikki teoriasta tiedä niin ei tarvitse minun mielipidettä kuunnella. :)
Grafiikat ovat hyvin tyylitellyt varhais FPS pelien tyyliseksi ja kaikki mallit ovat pien-polygoni malleja joten niistä kaikista löytyy terävät kulmat ja pikselöidyt tekstuurit, itse nautin miltä pelin grafiikat näyttävät ja pidän siitä että se myöskin pitää rasituksen tietokoneella pienenä. jotkut tekstuurit ensimmäisessä tasossa ovat hieman tylsät, avaruusaluksen harmaat värit eivät oikein mielenkiintoiselta näytä mutta peli pääsee hohtamaan enemmän jos pääset ulos ensimmäisestä "Zonesta" jonka peli heittää sinua vasten.

Gameplay tässä pelissä on hieman pettymys itselle kun aloin pelaamaan, kaikki viholliset juoksevat suoraa linjaa pelaajan kimppuun esteistä huolimatta mutta osaavat kaikki hallit navigoida ilman ongelmia, mikä on hieman outoa kun viholliset eivät myöskään yritä väistää tai tehdä mitään muutakaan kiinnostavaa mitä haluaisit tälläiseltä peliltä. Strafe on myös kova siinä suhteessa että elämä kuluu hyvin nopeasti ja herkästi yleensä jos olet yhden sekunnin paikoillasi olet ottanut monta pistettä damagea jostain mitä et ole kuullut tai nähnyt, kuuleminen onkin myös eri asia kun suurella osalla vihollisia ei ole kävelyn ääniä ollenkaan joten yleensä sinun on pakko katsoa ympärillesi aina ja usein. Plussaa haluan pelille antaa siitä miten siististi aseet pelaavat, vaikkei ääni tehosta yhtään niiden voimaa käytössä. Pelin alussa saat valita yhden kolmesta aloitus aseesta haulikon konekiväärin ja raidetykin väliltä mutta voit myöskin saada kentistä uusia aseita jotka vievät oman paikan ase-rullasta, olkoot sitten pistooleita raketinheittimiä taikka jonkun jätkän pudottama jakoavain. pelaaja liikkuu yleensä hieman nopeammin useaa vihollista mutta voit myös suorittaa bunny-hop ja saada hirveän määrän nopeutta pelaukseen, tämä ei kuitenkaan aina ole kovin hyödyllistä itsellesi kun voit helposti jäädä usean vihollisen armoille.
 
Tarinaa tästä pelistä ei kannata etsiä, kuten inspiraatio peli Doom , ei Strafesta löydy kovin tehokasta juonta minkä takia mitään tapahtuu. Perus juoni on että olet mekaanikko uudelle avaruus alukselle joka on jostain kummasta syystä menettänyt miehistönsä ja sinun pitää nyt pelastautua aluksesta oudolle uudelle planeetalle universumin laidalla, pitäähän alienien kanssa sitten heti alkaa tappelemaan ja sen pelaaja lähtee suorittamaan pitemmittä puheitta, pelin loputtua olet varmasti tappanut planeetan väestöstä noin kolmas osan jonka jälkeen löydät tiesi muitten ihmisten sekaan, tapat nekin koska miksi ei ja painut takaisin kotiin päivän päätteeksi.

Quake Arcane Dimensions on testamentti sille kuinka suosittu peli Quake oikeasti oli aikoinaan, joten samalla on hieman vaikea sanoa jotain mitä ei olisi jo sanottu pelistä. Tämä modi lisää useaa uutta mappia ja muokkaa miten peliä itseään pelataan. Jos nämä samat kartat olisivat tulleet ulos vähän julkaisu vuoden jälkeen pelaajat olisivat varmasti ällistyneet, modiin on käytetty uskomaton määrä aikaa ja huolta.
Ääniraita on muuttumaton alkuperäisestä Quakesta mutta alkuperäinen on hyvin tunnelmallinen ja lisää peliin hieman uhkaavan tunteen kun liikut ympäri karttaa. albumin on suurimmaksi osaksi tehnyt Trent Reznor Nine Inch Nails nimisestä bändistä, muutkin bändin jäsenet auttoivat albumin tekemisessä.
Grafiikka puolelta mitään ei ole muutettu, mutta kenttiin on upotettu suuri määrä yksityiskohtia joka saa vanhan näyttämään uudelta. Melkein kaikki Quakessa on yleensä Ruosteen ja metallin peitossa mutta modi lisää uusia osia kuten lunta ja hiekkaa, mikä saa tuotua uutta tuulta peliin.

Gameplay on modin kohokohta ja saat huolella ajatella miten pelaat jokaista kenttää uudestaan, aseita ja vihollisia on lisätty ja muutettu kokemuksen parantamiseksi esimerkiksi haulikot ovat muutettu projektiili aseiksi ja niitten käyttö on paljon parempi sen ansiosta. Vihollisten AI on muistaakseni uudistettu myöskin joten vanhojen pelaajien konstit eivät saata aina toimia pelikentällä.
Tarinaa ei sinänsä ole, kun jokaisella kentällä on oma perus juoni. Juonet voivat olla mitä vaan kuolleista heränneiden kosto retkiä ,vedenalaisen tukikohdan tutkimista taikka lumisen linnan uumenissa juoksentelua.

DUSK on näistä kolmesta oma suosikkini, kaikki musiikista tunnelmaan on minun mielestäni täydellistä. Peli on saanut alkunsa intohimo projektina David Szymanski nimiseltä jätkältä josta sitten tietää ettei peli ole valmistunut pelkästään rahan keräykseen. Peli on taas kerran saanut inspiraation 90 luvun titaaneilta kuten Doom ja Quake.
Ääniraidan peliin on tehnyt Andrew Hulshult, taitava jätkä tekemään metallia tai musiikkia yleensäkin ja albumi ei petä siinä suhteessa. Musiikki murisee päälle ja lähdet joukkomurhaamaan vihaisia farmareita ja kultisteja.
Grafiikat ovat taas revitty suoraan 90 luvun peleistä samalla tavalla kuten pelit joista on inspiraatio otettu. pien-polygoni mallit sopivat todella hyvin ympäristöön ja tekstuurit ovat tarpeeksi valoisia ettei kaikki sula yhteen mutta tarpeeksi tummat ja värittömät ettei peli ole ylikirkas ja teema ei mene rikki.

Gameplay pelissä on nopeaa ja ytimekästä, aseet ovat monipuolisia ja niissä on painoa joka ammuksessa. Peli ei tunnu halpamaiselta ja antaa pelaajan levätä kun olet tappanut ympäriltä viholliset. Voit edetä millä tahdilla haluat ja ympäristö tarjoaa useita vaihtoehtoja pelaamisen tyyliin. suurin osa vihollisista on projektiili pohjaisia joten ei tunnu halvalta jos kuolet isoa ryhmää vastaan tappelemassa. Bossikin pelistä löytyy ja ovat erilaiset kaikki vaikkakin aika simppeleitä.
Tarina taitaa DUSKissa olla se että olet farmari poika joka herää yksi päivä hyvin vittuuntuneena naapurin kultin pojille ja päättää mennä räiskimään, nappaa pistoolin pöydältä amerikkalaisittain ja potkaisee ulko-oven paskaksi, armeijakin jossain välissä tulee kanssa vittuilemaan mutta nekin saa lyijy suihkun ilman mitään ongelmia.