Insurgency: Sandstorm

 

Lähi-itä. Tunnettu rikkaasta kulttuuristaan, henkeäsalpaavista monumenteistaan, uskonnollisista ääriliikkeistään sekä aseellisista konflikteistaan. Insurgency-sarja on käsitellyt jälkimmäisiä jo vuodesta 2007, ja sai alkunsa suhteellisen yksinkertaisena, legendaarisen Half-Life 2:n Source-pelimoottorin modina. Vuoden 2018 loppupuolella Insurgency-sarja julkaisi kuopuksensa, Insurgency: Sandstormin. Tämä Unreal Engine 4:ää hyödyntävä räiskintäpeli nosti suhteellisen tuntemattoman pelisarjan hetkeksi parrasvaloihin pelkällä julkaisutrailerilla. Sandstorm tuo mukanaan myös läjäpäin uutta sisältöä sekä pelimekaniikkoja, jota aikaisemmat Insurgency-pelit kipeästi kaipasivat.

Toisin kuin pelisarjan edelliset osat, Insurgency: Sandstorm ei varsinaisesti perustu mihinkään realistiseen konfliktiin, mutta kenttien ulkonäon, hahmojen varustuksen sekä modernin aseistuksen perusteella se näyttäisi imitoivan Naton, ANA:n, ja IDF-joukkojen (pelissä Security eli turvajoukot) sekä Al-Qaedan, Talebanin tai Isiksen (pelissä Insurgents eli kapinalliset) yhteenottoa.

Insurgency-sarja on realismilla höystetty taktisen räiskintäpelin ja ”arcade-shooterin” sekoitus, ja sitä ollaankin kutsuttu hyväksi ponnahduskiveksi ”varsinaisten taktisten räiskintäpelien” kuten ARMA:n tai Squadin maailmaan. Sandstorm tuntuu alkuun klassisten arcade-räiskintäpelien kuten Call of Dutyn tai Battlefieldin pelaajille sangen tutulta, mutta erot tulevat pikaisesti selväksi. Ympäriinsä juoksentelemalla tai hyppimällä tapatat itsesi todella nopeasti. Tiedossasi ei koskaan ole tarkkaa lukemaa terveyspisteistä tai ammuksista. Ammukset lasketaan lippaina, eli jos käytössäsi on rynnäkkökivääri 30 patruunan lippaalla ja ammut 10 laukausta ennen lataamista, palautuu tämä, nyt 19 patruunaa (1 panos aseen pesässä) sisältävä lipas liiveihisi. Lataamalla jokaisen tulitaistelun jälkeen liivisi täyttyvät nopeasti vajailla lippailla. Voit myös tehdä ns. pikalatauksen, jolloin lipas heitetään heti menemään, oli sisällä ammuksia tai ei. Toisen pelaajan (tai botin) listimiseen riittää useimmiten laukaus tai kaksi, eivätkä terveyspisteesi palaudu hiljalleen, joten osuman ottamisen jälkeen et voi vain piiloutua hetkeksi kulman taakse ja odottaa mansikkahillon häipyvän naamaltasi.

Insurgency: Sandstormin graafinen puoli on hoidettu hienosti. Tekstuurit ja mallit kestävät katsetta, ja animaatiot ollaan toteutettu silmiä hivelevän kauniisti. Jopa matalimmilla grafiikka-asetuksilla peli näyttää hyvältä ja selkeältä. Äänimaailma painii tosin ihan omassa sarjassaan. Hahmot puhuvat uskottavasti, ja ammutuksi joutuessaan paniikki paistaa puheesta selvästi läpi. Jos lähellä lymyilevä vihollinen huutelee suuntaasi rivouksia, voit näihin vastata ja aloittaa sangen mielenkiintoisen dialogin. Jokainen ase kuulostaa uskottavalta latauksesta laukaukseen, lähellä tapahtuvat räjähdykset laittavat korvat soimaan hetkeksi, kranaatinsirpaleet kimpoilevat seinistä kuumottavasti, ja A-10 maataistelukoneen GAU-8 gatling-tykin ääni nostaa niskavillat pystyyn, olitpa sen kohde tai et.

Pelihahmoja voi myös muokata ulkoisesti mieleisekseen pelaamalla ansaittavilla pisteillä. Voit itse päättää, mitä kieltä hahmosi puhuu (valittavina englanti, venäjä sekä arabia), turvajoukkojen puolella voit valita myös naishahmon. Molemmilla puolilla on valittavana läjäpäin teemaansa istuvia asusteita, tosin jotkin näistä menevät hieman yli, erityisesti kapinallisten puolella. Näitten kanssa pelleilemällä saa varmasti kulumaan tunnin jos toisenkin.

Kuten Battlefield-sarjassa, Insurgency Sandstorm sisältää myös luokkasysteemin, tosin hieman suuremmassa (ja rajoittavammassa) kaavassa. Sandstorm sisältää kahdeksan luokkaa, muun muassa kiväärimies, jolla on käytössään tyypillisiä puoli –ja täysautomaattikivääreitä, räjähdemies, jolla on kiväärimiehen arsenaalin lisäksi valittavissaan raketinheittimiä ja aseen alle kiinnittyviä kranaatinheittimiä, sekä komentaja, joka voi radiomiehen läheisyydessä kutsua kentälle tulitukea, kuten kranaattipatterin keskitystä, savuverhoja tai jopa taisteluhelikopterin pörräämään yläilmoihin muutamaksi minuutiksi. Jokaisella luokalla on ennalta määritelty arsenaali, useimmilla luokilla tosin on käytössään sama valikoima Rynnäkkö –ja taistelukivääreitä. Aseita saa myös muokattua tyypillisillä lisäosilla kuten tähtäimillä, kahvoilla, suujarruilla, liekin –ja äänenvaimentimilla, lippailla ja niinpoispäin. Jokainen pelaaja saa pelin alussa saman määrän varustepisteitä, joilla voit valita itsellesi haluamasi aseet sekä niitten lisäosat. Näillä pisteillä voi myös hankkia sirpaleliivejä, ammusten kantolaitteita, kaasunaamarin, käsikranaatteja sekä muita heitteitä.

 Molempien puolien aseistus eroaa huomattavasti toisistaan: turvajoukot käyttävät moderneja NATO-maiden suosimia tuliluikkuja, kun taas kapinalliset suosivat kylmän sodan aikaisia paukkurautoja. Myös muutama hieman modernimpi (ja eksoottisempi) mutka on löytänyt tiensä kapinallisten käteen.

Pelimuotoja Insurgency: Sandstorm sisältää kahta eri päätyyppiä, Versus (pvp) sekä co-op (pve). Nämä molemmat jakautuvat vielä muutamaan haaraan. Kaikki Sandstormin pelimuodot ovat suhteellisen simppeleitä. Push-pelimuodossa toisen joukkkueen tehtävänä on puolustaa tiettyä pistettä sillä välin kun toinen tiimi yrittää valloittaa sitä itselleen rajallisella miesvoimalla. Jos hyökkäävä joukkue valloittaa kaikki puolustajien pisteet, täytyy heidän vielä räjäyttää puolustajien ammuskätkö voiton takaamiseksi. Frontline-moodi toimii samalla tavalla, mutta molemmat osapuolet voivat sekä hyökätä että puolustaa pisteitä. Joukosta löytyy myös CoD:in pelaajille tuttua tavaraa, kuten Domination, jossa luokkasysteemi heitetään ikkunasta pihalle ja kaikille annetaan täysi vapaa valinta arsenaalistaan, muutamaa pientä rajoitusta lukuun ottamatta.

 

Plussaa:

+ mukavaa vaihtelua nopeatempoisille räiskintäpeleille

+ todella autenttisen oloinen

+ hahmon sekä aseiden kustomointi

Miinusta

- jotkin kentät suorastaan surkeasti suunniteltuja

- botit surkuhupaisan huonoja tai täysiä terminaattoreita, välimuotoja ei ole.

 

 

-Pärsky

 

Genshin Impact, Gacha-peli Parhaimmillaan.

Genshin Impact on kiinalaisen Mihoyo Limited-peliyhtiön 28. syyskuuta 2020 luoma online toimintaroolipeli Windowsille, Playstation 4:lle ja 5:lle, sekä älypuhelimille. Ja tämä peli on saanut valtavaa omistautunutta suosiota ympäri maailman, joka jatkuu vieläkin miltei vuosi myöhemmin julkaisun jälkeen ja näyttää jatkuvan vielä pitkään tulevaisuuteenkin.

Genshiniä alun perin ennen julkaisua verrattiin taidetyylinsä takia hyvin paljon 2017 Legend of Zelda: Breath of the Wildiin. Maisemat ja horisontin renderointi ovat hyvin vesiväri tyylisiä ja kirkkaan sävyrikkaita, mikä luo visuaalisesti miellyttävän maailman täynnä erikoisia paikkoja, mitkä ottavat inspiraatiota oikean maailman eri kolkista. Breath of the Wildin tapaan, Genshinin maailma on iso ja avoin ja jotkut hirviöistä jakavat merkittäviä samanlaisuuksia, ja nämä samanlaisuudet keräsivät kritiikkiä peliyhteisössä, monet syyttäen Mihoyoa Breath of the Wildin matkimisesta. Mutta nämä ennakkoluulot hukkuivat nopeasti pelin julkaistua, sillä Genshin ei ainoastaan todistanut olevansa erilainen muullakin tapaa kuin vain omaavalla anime-tyylisiä hahmoja, mutta todisti olevansa niin paljon enemmän kuin Breath of the Wild, jos sisällön määrästä ja laadusta puhutaan.

Kuten sanottu, Genshin on avoin-maailma peli, missä tutkiminen on avain etenemiseen. Peli on onlinessa joten voit kutsua kolme kaveria tai tuntematonta pelaajaa omaan maailmaasi tai voit liittyä heidän seuraansa, jos tasot vain täsmäävät.

Peli seuraa kaksois-sisarusten Aetherin ja Luminen matkaa. Pelaaja kokee pääosan heidän taustatarinastaan heti alussa, missä kaksoset yrittävät matkata eri maailmoiden halki, mutta heidät pysäyttää tälläkin hetkellä Tuntematon Jumala (The Unknown God). Pelaaja voi valita pelaako lopun tarinaa joko Aetherilla vaiko Luminella, jonka jälkeen Tuntematon Jumala ottaa toisen kaksosen vangikseen ja pelaajan valitsema kaksonen päätyy Teyvatin maailmaan, missä tämä kohtaa mystisen leijuvan pikkuolennon (ja pelin sekä Mihoyon maskotin) Paimonin, joka liittyy pelaajan seuraan oppaaksi. Teyvat on maailma, mikä on jaettu seitsemään maahan, joita jokaista johtaa yksi seitsemästä Archonista (The Seven Archons), jotka ovat pieni joukko jumalia. Jokaisella Archonilla ja heidän maallaan on erilainen ideologia, kuten saksaan perustuva Mondstadt on Vapauden Maa, missä heidän jumalansa ei ole koskaan läsnä ja ihmiset saavat elää niin kuin haluavat, tai Kiinaan perustuva Liyue on Sopimuksien Maa, missä raha ja reilu kaupankäynti ovat pyhää elämäntapaa.

Kiinassa tällaista jumaliin ja mystiikkaan perustuvaa taistelu-genren tarinankerrontaa kutsutaan Xianxia-genreksi.

Matkallaan löytääkseen kadonneen sisaruksensa etsimällä ja kuulustelemalla seitsemää Archonia, pelaaja kohtaa jokaisessa maassa aimo annoksen erilaisia hahmoja, joista jokainen joka pistää designiltaan silmiin on pelattava tai pelattavissa. Noin kourallinen heistä liittyy osittain tai toisin päätarinaan, mutta peli tarjoaa kasvun myötä myös sivutarinoita, jotka lisäävät lihaa tarinan luiden ympärille. Jopa sivuhahmot, joista iso osa ovat erivärisiä kopioita toisistaan, tulevat niin tutuksi pelin edetessä, että tunnet olevasi osa näitä yhteiskuntia. Olivat hahmot sitten ritareita, seikkailijoita, bisnesyrittäjiä, apulaisia, politiikkoja tai jopa Archon jumalia ja pahiksia, heillä kaikilla on mahdollista pelata.

Pelityyliltään Genshin on aika perus. Aseesta tai hahmosta riippumatta, kaikilla aseilla voi tehdä sarjan perushyökkäksiä ja raskaan hyökkäyksen pitämällä näppäintä pohjassa. Jokaisella hahmolla on myös elementti (jonka voi vain vaihtaa Aetherilla/Luminella tarinan edetessä), mikä takaa kaksi erikoisvoimaa, joista toinen on vahvempi ja lataa taistelun tai ajan kuluessa. Jokainen hahmo on erilainen ja pelaaja voi asettaa ryhmäänsä heitä neljä. Tämä avaa lukemattomia ovia strategisointiin, kuin myös suosikkien keräämiseen ja hahmoilla on kaikilla taustatarinaa ja useita ja useita kuunneltavia dialogeja paussivalikossa antaakseen parhaimman mahdollisen kuvan siitä, miten hyvin Mihoyo on heistä jokaisen suunnitellut. Hahmoja ja heidän aseitaan voi myös kehittää keräämällä materiaaleja.

Peli tarjoaa myös pelaajalle talon sisustus-systeemillä, väliaikaisesti auki olevia asuja, erikoisaseita sekä päivittäisiä haasteita niin pelissä kuin myös Mihoyon nettisivuilla. Mihoyon vaivannäkö on raikastavan suuri, kun ottaa huomioon miten läntiset ja muutenkin pitkäaikaiset Tripla-A peliyhtiöt ovat halventaneet ja alentaneet tuotantolaatuaan ja kiristäneet mielikuvituksen ja riskien käyttöä suurten tuottojen eteen.

No miten pelaaja saa uusia hahmoja? No, alussa Aetherin tai Luminen lisäksi pelaaja saa kolme muuta hahmoa, jotta voi tulla tutuksi eri pelityylien, sekä elintärkeän tiimi-strategisoinnin kanssa, pelaaja voi ”vetää” uusia hahmoja Wish-valikosta. Tämä tarkoittaa että pelin aikana tulet keräämään progressin ja maailmantutkinnan kautta Stardust ja Primogem nimistä valuuttaa, mitä voi vaihtaa Fate-esineisiin, joita tarvitaan hahmojen vetämiseksi. Aloittelijoille kannatetaan Beginner´s Banneriä, jonka jälkeen voi aina valita Standard Bannerin ja Limited Bannerin väliltä. Standard Banner sisältää suurimman osan pelin hahmoista, kun taas Limited Banner sisältää kuukauden välein vaihtuvan nelikon, jotka ovat vahvoja ja erikoisempia. Tosin, se että saatko haluamaasi hahmoa vai et, on kokonaan onnea, mutta hyvin mahdollista, jos on kärsivällisyyttä. Tässä ”Gacha-mekaniikka” tulee mukaan. Pelaajat jotka maksavat Fatestä tai muista aarteista, voivat nopeuttaa ja jopa helpottaa prosessia. Vaikka kyseessä onkin mikromaksut, systeemi on silti melko reilu, varsinkin verratessa melkein kaikkiin muihin Gacha-peleihin, missä joutuisit grindaamaan viikko tolkulla että saat haluamasi palkinnon. Genshin ei myöskään ole Pay To Win, joudut edelleen maksamallakin etenemään niin kuin kaikki muutkin ja maailma vaikeutuu oman kasvusi myötä.

Genshin Impact on itsessään kallis peli. Ei ostoksena, pelaajille peli on täysin ilmainen, mutta Mihoyolle. Näin ison live-pelin pyörittäminen sekä jatkuvan kontentin luominen ja lisääminen ei ole helppoa tai halpaa. Mutta jotenkin, he siihen pystyivät. Genshin on kaunis ja hyvin luova peli, rikas tarinassaan ja varsinkin hahmoissaan. Jos sinua kiinnostaa kokemus, jossa voi mennä oma aikansa, mutta mikä on hyvin hauskaa niin yksin kuin kavereidenkin kanssa, niin lataa peli ihmeessä ja uppoudu Teyvatin kauniiseen ja aina-kasvavaan maailmaan.

 

 

Kirjoittanut: O.K. Lehto

 

10 peliä pelikirjastostani yksinäiseen pandemiaan

1) Red Dead Redemption 2

Kun olemme olleet sisällä jo yli vuoden päivät, enemmän tai vähemmän, RDR2:sen valtava kartta tarjoaa paljon katsottavaa mutta ei kuitenkaan, no, tuudita sinua turvallisuuden tunteeseen. 

2) The Last of Us II

 Ahh. Kuolettava pandemia leviää Yhdysvaltojen lävitse ja nyt kaikki ovat sosiaalisesti kykenemättömiä ja kiukkuisia Jos olet ollut alakuloinen viime aikoina, tämä peli saa olosi tuntumaan vielä kurjemmaksi. Ehkä opit läksyn tai toisen matkan varrella. 

3) Skyrim

Niihin iltoihin kun haluat vain keräillä juustoa ympäri suurta karttaa ja paeta todellisuutta lohikäärmeiden pariin. Itse olen viettänyt viikon pari pelin parissa jälleen... Ja main questeja tehtynä on jälleen kokonaiset 0 vaikka leveleitä on kertynyt yli 40. Prioriteettini ovat kohdillaan. Mutta mikä pointti tässäkään pelissä on, jos et vain vaella villiin luontoon ja yritä löytää jokaista salaisuutta, mikä kartalle on pudotettu? 

4) Far Cry 3

Did I ever tell you what the definition of insanity is? Insanity is doing the exact same fucking thing over and over again expecting shit to change. Aivan niinkuin silloin, kun pelaan samat pelit uudelleen ja uudelleen. Kuten esimerkiksi Far Cry 3, jonka olen tähän saakka kuluttanut loppuun ainakin kahden käden sormien verran. Mutta piraattien vetäminen matalaksi piristää joskus. Ainakin siihen saakka että karhu tulee vastaan. Loppuun pitää lisätä, että Michael Mandon näyttelemä Vaas on ehkä yksi vaikuttavimmista pelien antagonisteista tähän päivään mennessä. 

5) Fallout, itselle 4 mutta myös New Vegas

Maailmanlopun merkeissä mennään jälleen kerran. Fallout 4 tarjoaa mahdollisuuden rakentaa itsellesi tukikohtia ja New Vegas taas tarjoaa parhaan RPG mahdollisuuden mikä on tähän mennessä tullut vastaan. Kokeile Intelligence 1 läpipeluuta ja kiitä minua myöhemmin. 

6) Dying Light

Zombie apokalypsi ja vielä kaiken lisäksi yöllä on vaarallista liikkua. Ihan kuin keskustassa liikkuisi perjantaina kello 22 jälkeen. 10/10 todentuntuisesta kokemuksesta. Parkour tekee Dying Lightistä uniikin zombie pelin. 

7) Dishonored trilogia 

Huomaan, että tässä saattaa olla toistuva teema pandemioiden suhteen... Dishonored käsittelee teemaa myöskin, mutta steampunk tyylisessä maailmassa jossa gootti/emo jumalat ja noidat seuraavat jokaista askeltasi kokeillessasi uusia supervoimiasi. Pelin visuaalinen ilme ja musiikit ansaitsevat maininnan erikseen. 

8) Bioshock trilogia mutta varsinkin Bioshock 1

Vaikka Bioshock infinite on pelikokemukseltaan trilogian suosikkini, ensimmäinen on silti kokemus, joka pysyy mielen päällä kun pelastat (tai uhraat) orpolapsia ollessasi eristyksissä merenalaisessa synnin tyyssijassa. 

9) Borderlands sarja

Hei, tätä voi pelata myös kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa me kaikki alamme saamaan mittamme täyteen ja haluamme vain räiskiä. Borderlands pelit tarjoavat juuri tätä, mutta lisäävät pakkaan vielä hölmöä huumoria sekä joukosta erottuvan visuaalisen ilmeen. 

10) Stardew Valley

Haluan viimeisen pelin kohdalla tuoda jotain positiivista ja rauhoittavaa pöytään. Suureen suosioon noussut indiepeli Stardew Valley on mainio stressaaviin päiviin, kun kaikki tuntuu vähän epävarmalta. Toista samaa rutiinia päivästä toiseen kun viljelet, kalastelet, käyt kaivoksessa ja ystävystyt pikkukaupungin väen kanssa. Onnistumisen tunne, jonka farmin edetessä koet on jo pelkästään pelin kokeilun arvoista... Ja voit myös kutsua kaverisi farmillesi apukäsiksi. 

Welcome to the Night City! Population: Ööö... You?

// welcome to the night cityhttps://t.co/xAugZAjPdB pic.twitter.com/GhvWS7uWF7

— samurai recruit (@outlawdiary) December 10, 2020

 

On kulunut reippaasti yli puoli vuotta siitä, kun CD PROJEKT RED julkaisi kauan odotetun ja moneen kertaan lykätyn Cyberpunk 2077 pelin. Oli kulunut yli 8 vuotta siitä, kun sen tuotanto oli ensimmäisen kerran julkistettu toukokuussa 2012 ja yli puolen vuotta pelin ensimmäisestä tarkoitetusta julkaisupäivästä. Pelin tuotanto kesti pitkään. "(Pelistä) tulee kruunattu saavutus tälle sukupolvelle!" Olin itsekin innostuksissani ennakkotilannut pelin. Mutta miten kävikään?

Kaikki pelistä kuulleet ovat varmasti myös perillä siitä, mitä tapahtui joulukuussa, kun peli viimein julkaistiin ja monen pelaajan odotukset murskaantuivat. 

Hahmonluonnista oltiin luvattu laajinta ja pikkutarkointa ikinä, mutta monen sitä odottaneen harmiksi kävi ilmi, että hahmonluonti oli suppea ja tönkkö. Sliderit sun muut olivat vaihtuneet pariksi numeroiduksi vaihtoehdoksi, joiden välillä voit klikata. CC:n valoitus oli tehty niin kurjasti, että hahmosi näytti täysin erilaiselta peliin siirtyessä. Paljon kohuttu mahdollisuus valita sukuelimesi ei loppujen lopuksi vaikuttanut paljoa - pelissä sinulla oli aina alushousut jalassa, jopa suihkussa. Kroppaasi sinulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa mitenkään. Mitä tapahtui laajalle hahmonluonnille? Sinun on mahdollista tehdä tarkempia hahmoja oman mielesi mukaan jopa 2011 julkaistussa Skyrimissä. Hiusvaihtoehdot eivät ole unisexejä, vaikka CDPR hypetti pitkän aikaa, että sukupuolella ei ole väliä pelissä. Näinollen mahdollisuus luoda itselleen kauniita poikia tai lihaksikkaita tyttöjä tai koviksista muunsukupuolisia jäi vain toiveisiin. 

Minulle pelissä hahmonluonti merkitsee paljon, jotta pystyn syventymään ja immersioimaan itseni. Roolipelaan hahmoani aina hiuksista siihen, miten hän toimii ympäristössään ja ystäviensä kanssa. Näin ollen hahmonluontipettymyksen jälkeen astuin pelin maailmaan pientä toivonkipinää yllä pitäen. 

No...

#PS4share pic.twitter.com/kGc6kid1Mo

— samurai recruit (@outlawdiary) January 11, 2021

Pelin ensimmäinen osio oli kaikesta huolimatta mukaansatempaava. Kuitenkin tiettyjen tapahtumien jälkeen sisältö hupeni, ja pian tajusit olevasi aika yksin tässä suurkaupungissa huolimatta siitä, että joillain alueella ympärilläsi liikkui NCPitä. Nähtävää oli paljon, mutta tehtävää vähän. Kaupungista ei löytynyt  jengitappeluiden sun muiden pienten keikkojen lisäksi paljoa mitään. Tästä huolimatta onnistuin viihdyttämään itseäni tarpeeksi, jotta sain pelin pelattua läpi - mikä kestikin yllättävän vähän aikaa. Kaikki, jotka ovat itse saattaneet tarinansa loppuun Cyberpunk 2077:n maailmassa ovat sanoneet samaa: Kun saavuit viimeiseen tehtävään, se tuli yllätyksenä. Point of no return tuntui, kuin se olisi tullut keskellä tarinaa. Päälimmäiseksi mieleen jäi "Oho. Oliko se muka tossa jo?"

Jälleen kerran kyseenalaistin, mihin CDPR oli käyttänyt budjettinsa ja aikansa. Peli oli lähes pelaamiskelvoton (johon siirrymme seuraavaksi), ja kaiken lisäksi tarinaa oli vähän ja tekemistä sitäkin vähemmän, ja peli kärsi samasta ongelmasta kuin moni muukin open world peli - paljon maata mutta vain näön ja kehuskelun vuoksi. 

Kun aloin pelin hahmonluonnin jälkeen, pian kävi ilmi, että alun perin PS4:lle tarkoitettua peliä ei oltu optimoitu konsolille juuri ollenkaan. Toki sitä oltiin lykätty kuukauden parin ja tämän jälkeen varmistettu julkaisu myös 5:lle, mutta miten peli oltiin jätetty niin rikkinäiseksi alkuperäiselle konsolille? Jälleen kerran, mihin tuontantoyhtiö oli käyttänyt aikaansa? Peli kaatuili ja parissa tapauksessa kuuleman mukaan oli tiltannut jopa konsoleita. Jossain tapauksissa tallennukset olivat korruptoituneet. FPS ongelmat olivat yleisiä, tekstuurit eivät ladanneet, T-posaavat NPC:t tönöttivät kulmilla... Ja NPCiden AI oli tyhmä kuin kivi. Poliisi pelissä oli täysin hyödytön, ja pääsit heistä eroon - jos he viitsivät saapua paikalle - vain kiertämällä kulman taa tai kävelemmällä kauppaan sisälle. 

#PS4sharehttps://t.co/xAugZAjPdB pic.twitter.com/q5aUiqlSJx

— samurai recruit (@outlawdiary) May 12, 2021

Tuli itselle myös huomattua, että pelin combat ja ajaminen eivät miellyttäneet. Ennenkuin sait itsellesi hackit, joiden kanssa listiä hahmoja, aseiden käyttö oli kuin liimassa liikkuisi, ja jouduinkin temppuilemaan asetusten kanssa monesti, jotta selvisin edes tulitaisteluiden lävitse. Sen jälkeen, kun sain voimakkaat (ylivoimakkaat) Quickhackit, en loppujen lopuksi juurikaan edes käyttänyt aseitani. Tiettyjen autojen ajaminen taas tuntui, kuin astuisi banaaninkuoreen jään päällä. Eli ihan hemmetin liukasta touhua. 

#PS4share pic.twitter.com/jBrSV4hqfO

— samurai recruit (@outlawdiary) March 26, 2021

Cyberpunk 2077 saattoi olla ainakin itselle tämän vuosituhannen hypetetyin peli ja pahin pelinjulkaisufloppi tähän päivään mennessä. Pian julkaisun jälkeen tuhannet ihmiset rynnivät palauttamaan pelinsä ja vaatimaan hyvityksiä. Esimerkiksi Sony kieltäytyi jossakin vaiheessa antamasta ihmisten rahoja takaisin ja lopulta veti pelin Playstationin nettikaupasta pitkäksi aikaa. CDRP alkoi pommittaa toinen toistaan suuremmilla päivityksillä yrittäen korjata bugeja ja peliä rikkovia virheitä, jättäen useimmiten valitetut aiheet huomiotta ja usein rikkoen peliä vielä enemmän, ja koska aika kului pelkästään omien virheiden korjaamiseen, sisältöä ei olla lisätty. Mikä itselle taas tuntuu silta, että mitäpä väliä sillä on jos peli saadaan pelaamiskuntoiseksi, koska sisältöä ei loppujen lopuksi ole paljoa, ja ehkä bugit olivat ainoa asia, mitkä pitivät minut varpaillani. 

On tosiaan kulunut jo hyvin aikaa julkaisusta, ja vähän aikaa sitten päätin kokeilla peliä uudelleen. En itse huomannut juurikaan mitään parannusta - paitsi sen, että hahmojen pään yllä olevia tekstityksiä sai vihdoin isommaksi. Peli oli yhä kaunis, mutta hajonnut ja sisällötön. Peli kaatui yhä useita kertoja. 

Tarkastin ensimmäiseksi, oliko peliin lisätty vieläkään parturia tai esimerkiksi tatuointeja - ei. Mietin pelatessani, kuinka typerää on, että pelissä ei ole esimerkiksi kauneuskirurgia ja et pysty hankkimaan itsellesi enempää kyberneettisiä osia. Mekaaniset kädet ja jalat olivat suuri syy, miksi olin alun perin innoissani pelistä. Mitä pointti Cyberpunkin maailmassa on, jos en voi omasta tahdostani antaa jonkun sahata käsivarteni irti ja laittaa tilalle räikeän pinkki kyberneettinen käsivarsi, tai jos en voi hankkiutua eroon lihaisista jaloistani ja ottaa tilalle ballerinan jalkoja muistuttavat teriin päättyvät jalat? 

Cyberpunkin yksi keskusaiheista on ulkonäkö, kuten totesinkin, ja vetovoima, mikä tekee peilien ja heijastavien pintojen uupumisesta raivostuttavaa pelissä, joka on täysin first person. Omaan hahmoon on vaikea kiintyä, jos peilianimaatio on vain harvoin tarjolla, tai jos sinun pitää siirtyä kameramodeen, jotta voit katsella itseäsi. 

Yksi positiivinen asia, mitä löysin itselleni oli nimenomaan kameramode, joka tarjosi paljon eri vaihtoehtoja filttereistä poseerauksiin ja depth of fieldiin. Toinen positiivinen asia itselle on vaatekaupat. Vaikka et voi löytää kaikista siisteimpiä vaatteita mitä näet mm. NPCiden päällä - hei hei hohtavat, muoviset läpinäkyvät housut, joissa on led valo jalkojen takana - niin kuitenkin löydät paljon eri tyylejä kaupoista. Pelissä on kaiken kaikkiaan 12 eri vaateliikettä eri alueilla, ja kaikista löytyy alueelle sopivaa vaatetusta. Käytän aika lailla kaiken rahani pelissä moottoripyöriin ja vaatetukseen.

#PS4share pic.twitter.com/wocfDIWqnk

— samurai recruit (@outlawdiary) May 13, 2021

Suosittelisinko peliä kellekään? En. En ainakaan sillä hinnalla, millä se jälleen on saatavilla esimerkiksi Playstanionin nettikaupassa (49,99€. Hinta on tippunut huomattavasti mutta on silti aivan liikaa tästä sekasotkusta.). Ottaa itseä vieläkin nuppiin, että tilasin pelin alunperin kokohintaisena ja lähdin mukaan hypeen sen sijasta, että olisin vain odottanut, mitä muut sanovat ja sen jälkeen päättänyt, haluanko käyttää rahojani siihen vai en. Joten en suosittele peliä, jos et satu saamaan sitä alennuksesta ehkä viidellätoista eurolla. Harmittaa vain kovin, koska pidin studion The Witcher pelistä, ja odotukset olivat luultavasti senkin vuoksi korkealla. The Witcherin julkaisu oli bugien ja muiden vuoksi myös hieman kivikkoinen, mutta loppujen lopuksi päätyi vuoden peliksi. Jotenkin silti jää epäilyttämään, että Cyberpunk 2077 pystyisi ikinä korjaamaan itseään siihen pisteeseen, että me pitäisimme sitä samalla tasolla studion edellisten julkaisujen kanssa. 

Mutta kiitos kumminkin henkeäsalpaavalle Keanu Reevesille, joka piti minut pelin parissa. 

#PS4share pic.twitter.com/DZCGhHBixh

— samurai recruit (@outlawdiary) May 28, 2021

-E 

peliblogi 10.5.2021

 

Sly Cooper 3 Konnien Kunnia

 

 

Sly 3: Konnien kunnia on Sucker Punchin kehittämä peli, jonka päähenkilö on varasteleva pesukarhu, Sly Cooper. Yhdessä kavereidensa kanssa Bentleyn ja Murrayn etsii mestarivarassukunsa ikivanhaa aarreholvia.

Pelin juoni keskittyy Slyn pyrkimyksiin koota isompi varaskopla ympärilleen ja luovia tiensä Cooperin perheen aarrekammioon, jonka uumenissa lepäävät kaikki varassuvun rikkaudet. Kakkososan käänteiden jälkeen kolmikko kerää pelin aikana jengiinsä lisää uusia hahmoja joiden erityistaidot auttavat pelin eri kentissä.

Pelisarjan toista osaa vaivanneista naurettavan epäuskottavista tehtävistä on päästy miltei kokonaan eroon, mutta silti silloin tällöin tulee vastaan muutama mission impossible…

Sly-sarjalle leimallisesti Sly 3 koostuu tasohyppelyn lisäksi lukemattomista pidemmistä ja lyhyemmistä lisäpeleistä. Esim: tietokoneen hakkerointia Robotron-tyylisesti ampuen, veneilyä erilaisilla paateilla, ilmataistelua kaksitasokoneilla, isoilla ja pienillä ajoneuvoilla ajamista, tykkipesäkkeestä tulittamista.

Kertaluonteisia herkkupaloja ovat myös ensiluokkaiset boss fightit. 

Seikkailun aikana tutuksi tulevat Italia, Kiina sekä Karibian saaristot. Kenttäsuunnittelu on erinomaista ja jokainen ympäristö tuntuu omalta yksilöltä. Kentät ovat tarpeeksi monipuolisia pitääkseen mielenkiintoa yllä, kolmikon yksilölliset vahvuudet on otettu hyvin huomioon ja kentät on tasapainotettu huolella. Slyn on ketterin ja nopein, Bentley luottaa teknisiin apuvälineisiin ja Murray räimii eteenpäin nyrkkien voimalla.

 

 PELATTAVUUS: 8/10

+ kontrollit kohdallaan
+ dubbaus on onnistunutta

JUONI: 7/10
– ilman aiempaa kokemusta sarjasta, juoni voi jäädä auki joten jos haluaa saada juonesta kiinni niin suosittelen pelaamaan kaikki kolme järjestyksessä

GRAFIIKKA: 6/10
- Peli on alunperin julkaistu playstation 2 konsolille niin mitä grafiikoista voi olettaa