Dark Souls III

Dark souls 3 on toimintaroolipeli parhaimmasta päästä, vaikea mutta erittäin tyydyttävä. Peli harvemmin on "epäreilu" mutta isomman osan ajasta se on vaikea. Dark souls 3 ei yritä keksiä pyörää uudestaan eikä sen tarvitse, se on pelisarjansa viimeinen peli ja erittäin hyvä jäähyväinen "Souls" pelisarjalle. Se on myös nopein souls peli mitä olen pelannut, peli tuntuu erittäin nopeatempoiselta verrattuna esim pelisarjan toiseen osaan,

Tehtävänäsi on tuoda "Lord of Cinderit" takaisin valtaistuimilleen ja taas kerran linkata tulet, Samankaltaista tarinaa kuin edellisissäkin osissa. Pelin alkaessa valitset aloitus hahmoluokan joka vaikuttaa jokseenkin aloitus levelliisi, itemeihin ja spelleihin. Eteenpäin mennessäsi löydät aina enemmän ja enemmän uusia aseita, armoreita ja spellejä. Pelissä on uskomaton määrä itemeitä, useita kymmeniä kypäriä, hanskoja, haarniskoja ym. 

Pelissä on tärkeää pitää pää kylmänä ja jatkaa leuka korkealla rohkeasti kohti uusia pettymyksiä, tulet kuolemaan pelissä, monta monta monta kertaa. Välttämättä et huomaa eteneväsi tai parantuvasi koska peli pitää vaikeusasteen nousun erittäin hyvin piilossa, mutta jos jostain syystä palaat alkupaikkoihin huomaat kyllä eteneväsi ja parantuvasi pelissä. Ideana tämä voi tuntua tyhmältä mutta voin sanoa että se tunne kun olet kuollut 18 kertaa putkeen tiettyyn bossiin ei vedä edes vertoja sille kun voitat sen bossin 19:llä kerralla.

Pelin grafiikat on aivan toista luokkaa kuin edelliset osat, mutta säilyttää samaa  mysteeriä mitä edelliset osat saavuttivat. Pelimaailma tuntuu elävältä ja huomaat miettiväsi "hmm mitäköhän täällä on tapahtunut" tai vastaavia ajatuksia kun etenet maailmassa. Animaatiot ovat sulavia ja vikkeliä, viholliset ovat eläväisiä ja vaarallisen näköisiä ja niiden tekoäly tuntuu kuin tutkivan sinua, vihollinen saattavat passivoitua ja mietit; "hei tässähän olisi hyvä hetki juoda helat täyteen" ja huomaatkin että juuri kun kaivat pulloa taskusta vihollinen muuttuu erittäin agressiiviseksi ja hyökkää, Jotkin vihollisen lisäävät viivettä hyökkäyksiinsä niin saatat vahingossa väistää vanhalla tottumuksella liian aikaisin ja siitähän rankaistaan heti.

Bossi tappelut ovat uskomattomia, kaikki erilaisia kuin edelliset ja varsinkin ku pidät peliäänet päällä ja musiikit tunnet kuin olevasi toisessa ulottovuudessa, vain sinä ja bossi, aika ei etene ennenkuin toinen kaatuu, yleensä se olet sinä. 

Pelissä on myös uniikki mekaniikka jossa toiset pelaajat voivat tunkeutua maailmaasi melkein koska vaan ja yrittää tappaa sinut, voit myös kutsua muita pelaajia apuusi käyttämällä ns "summon signejä". Joskus tämä mekaniikka on erittäin ärsyttävä ja häiritsevä mutta se on aina ollut osa souls pelisarjaa. Jotkin boss tappelut voivat mielestäni mennä aivan liian helpoksi jos kutsut apua niihin joten itse yleensä menen ne ilman.

Vaikkakin Dark Souls III on sarjansa viimeinen peli koen että joku joka ei ole tutustunut sarjan aikaisempiin peleihin voi nauttia tästä täysin siemauksin. 

-Kirjoittanut Jamzuz

Total War: Warhammer

 

Total War: Warhammer on strategiapeli, jossa kampanjan hallinta on vuoropohjaista ja taistelut reaaliaikaisia. Pelissä hallitaan yhtä monista eri puolueista ja tarkoituksena on voittaa saavuttamalla tietyt tavoitteet sodan ja diplomatian avulla. Total War -sarja on aikaisemmin perustunut historiallisiin aikakausiin ja tapahtumiin, kun taas Total War: Warhammer perustuu Games Workshopin tekemään Warhammer Fantasy miniatyyripohjaiseen sotapeliin. Warhammer Fantasyn maailma on täynnä taikuutta ja on myös melkoinen sekoitus erilaisia rotuja ja kulttuureita, ja taustatarinoiden pääasiallinen tarkoitus on antaa jokaiselle puolueelle syy taistella toisiaan ja myös itseään vastaan. Total War: Warhammerin on myös tarkoitus olla ensimmäinen peli trilogiassa, joiden tarkoituksena on toimia keskenään muodostaakseen lähes koko Warhammer Fantasyn maailma.

Pelissä on tällä hetkellä yhdeksän eri puoluetta jotka eroavat toisistaan huomattavasti. Viisi näistä puolueista (Empire, Dwarves, Greenskins, Vampire Counts, Bretonnia) tulevat peruspelin mukana, ja loput neljä puoluetta (Warriors of Chaos, Beastmen, Wood Elves, Norsca) on maksullisia. Kaikki maksullisetkin puolueet ovat pelissä mukana tekoälyn hallinnassa, vaikka niitä ei olisi itse ostanut. Puolueet ovat myös pelin alussa jaettuna pienempiin osiin, joista jokainen toimii itsenäisesti.

Kampanjassa on tarkoituksena saavuttaa tietyt voittotavoitteet, jotka määräytyvät valitun puolueen mukaan. Isoimmalla osalla puolueista on tarkoituksena ottaa haltuun tietyt alueet ja myös tuhota tietyt puolueet kokonaan. Muutamalla puolueella on taas puolestaan tarkoitus kerätä tietty määrä voittoresursseja, ja sen jälkeen voittaa viimeinen taistelu.

Kampanjassa komennetaan jotakin puoluetta kartalla, joka on jaettu erillisiksi alueiksi. Jokaista aluetta hallitaan siellä olevan kaupungin kautta. Hallituissa kaupungeissa pystyy rakentamaan erilaisia rakennuksia ja palkkaamaan joukkoja armeijoihin. Jokaisella puolueella on myös omat rajoitteensa mitä kaupunkeja ne pystyvät asuttamaan, esimerkiksi ihmiset eivät pysty asuttamaan samoja kaupunkeja kuin örkit. Kenraalien johtamia armeijoita liikutetaan kartalla, ja niitä käytetään taisteluihin, joko toisia armeijoita tai kaupunkeja vastaan. Kartalla myös liikutetaan sankareita, jotka pystyvät vaikuttamaan toisiin sankareihin, alueisiin, kaupunkeihin, ja armeijoihin eri tavoilla. Sankarit voivat esimerkiksi koittaa murhata kenraaleita tai sankareita.

Taistelut itsessään ovat reaaliaikaista strategiaa, jossa komennetaan armeijaa vihollisen armeijaa vastaan. Armeijat koostuvat yhdestä kahteenkymmeneen yksikköön, ja yleensä niitä johtaa kenraali. Tarkoituksena taistelussa on joko tuhota koko vihollisen armeija, tai saada se pakenemaan. Jokaisella yksiköllä on moraali, jonka loppuessa yksikkö lähtee pakoon. Moraali palautuu takaisin pikkuhiljaa ajan kanssa, ja siihen vaikuttavat asiat kuten kertynyt vahinko, kenraalin läheisyys, pakenevat liittolaiset, ratsuväkirynnäköt ja pelkoa aiheuttavat viholliset. Vaikkakin isoin osa yksiköistä on kohtuullisen ”tavallisia”, pelissä on paljon myös eksoottisempia yksiköitä, esimerkiksi jättiläisiä, peikkoja, höyrytankkeja, koptereita ja lentävää ratsuväkeä. Tietyt kenraalit ja sankarit voivat myös käyttää taikoja taisteluissa.

Vaikkakin puolueiden erilaisuudet tulevat parhaiden esiin taisteluiden aikana, myös kampanjassa on eroja eri puolueiden välillä. Empiren ihmiset taistelevat teräksen, uskon ja ruudin voimalla. Vampire Countsien epäkuolleet eivät pakene, eivätkä myöskään käytä ampuma-aseita. Greenskinien örkit ja hirviöt muodostavat yllättävän monipuolisen ja aggressiivisen joukon. Dwarvesit käyttävät raskasta jalkaväkeä ja pitkänkantaman yksiköitä, mutta liikkuvat hitaasti. Bretonnia keskittyy ritareista muodostuvaan ratsuväkeen ja tykinruokana oleviin maanviljelijöihin. Warriors of Chaos ja Beastmenit kummatkaan eivät valtaa kaupunkeja, vaan koittavat polttaa koko maailman kaaoksen jumalien nimessä. Wood Elvesit keskittyvät puolustamaan metsiään jousien ja erilaisten metsänhenkien avulla. Norscat hyökkäävät muuta maailmaa vastaan jäisestä pohjoisesta.

Asia joka on saanut jonkun verran kritiikkiä, on maksulliset DLC -puolueet, jotka maksavat yhteensä yhtä paljon kuin peli itsessään. Tämän lisäksi tarkoituksena on, että kaikki kolme peliä toimisivat omanlaisinaan DLC -paketteina, jossa jokainen peli antaa mahdollisuuden käyttää pelissä tulleita puolueita muissa peleissä. Konseptina kolmen pelin toimiminen yhdessä ja yhdistetty kartta kaikista kolmesta pelistä kuulostaa oikein mielenkiintoiselta, varsinkin kun tarkoituksena on saada kaikki Warhammer Fantasyn puolueet peliin mukaan. Ongelmana tässä kuitenkin on se, kuinka paljon kolme peliä ja niiden kaikki DLC:t tulee yhteensä maksamaan. Omaa kritiikkiä on myös aiheuttanut se, että veri ja väkivaltaiset kuolemat on myös maksullinen DLC, vaikkakin tässä ilmeisesti on ollut tarkoituksena madaltaa pelin ikärajoitusta.

Hyviä puolia pelissä on puolueiden erilaisuus ja monipuolisuus. Tämän lisäksi peli yhdistää oikein mukavasti vuoropohjaista strategiaa ja reaaliaikaisia taisteluita joissa ei tarvitse huolehtia esimerkiksi resurssien keräämisestä kesken taistelun. Huonoihin puoliin kuuluu vähän liian tyhmä tekoäly ja ehkä liiankin yksinkertainen diplomatia. Teknisiä ongelmia on myös hieman, kuten latausajat jotka ovat huomattavan pitkiä, jos peli ei ole asennettuna SSD:lle. Myös hinta on myös sinänsä ongelma, jos haluaa pelata kaikilla puolueilla.

Henkilökohtaisesti tosiaan suosittelen peliä, varsinkin jos tykkää strategiapeleistä jossa on yksityiskohtaisia taisteluita.

Kirjoittanut Khaldaen