Insurgency: Sandstorm

 

Lähi-itä. Tunnettu rikkaasta kulttuuristaan, henkeäsalpaavista monumenteistaan, uskonnollisista ääriliikkeistään sekä aseellisista konflikteistaan. Insurgency-sarja on käsitellyt jälkimmäisiä jo vuodesta 2007, ja sai alkunsa suhteellisen yksinkertaisena, legendaarisen Half-Life 2:n Source-pelimoottorin modina. Vuoden 2018 loppupuolella Insurgency-sarja julkaisi kuopuksensa, Insurgency: Sandstormin. Tämä Unreal Engine 4:ää hyödyntävä räiskintäpeli nosti suhteellisen tuntemattoman pelisarjan hetkeksi parrasvaloihin pelkällä julkaisutrailerilla. Sandstorm tuo mukanaan myös läjäpäin uutta sisältöä sekä pelimekaniikkoja, jota aikaisemmat Insurgency-pelit kipeästi kaipasivat.

Toisin kuin pelisarjan edelliset osat, Insurgency: Sandstorm ei varsinaisesti perustu mihinkään realistiseen konfliktiin, mutta kenttien ulkonäon, hahmojen varustuksen sekä modernin aseistuksen perusteella se näyttäisi imitoivan Naton, ANA:n, ja IDF-joukkojen (pelissä Security eli turvajoukot) sekä Al-Qaedan, Talebanin tai Isiksen (pelissä Insurgents eli kapinalliset) yhteenottoa.

Insurgency-sarja on realismilla höystetty taktisen räiskintäpelin ja ”arcade-shooterin” sekoitus, ja sitä ollaankin kutsuttu hyväksi ponnahduskiveksi ”varsinaisten taktisten räiskintäpelien” kuten ARMA:n tai Squadin maailmaan. Sandstorm tuntuu alkuun klassisten arcade-räiskintäpelien kuten Call of Dutyn tai Battlefieldin pelaajille sangen tutulta, mutta erot tulevat pikaisesti selväksi. Ympäriinsä juoksentelemalla tai hyppimällä tapatat itsesi todella nopeasti. Tiedossasi ei koskaan ole tarkkaa lukemaa terveyspisteistä tai ammuksista. Ammukset lasketaan lippaina, eli jos käytössäsi on rynnäkkökivääri 30 patruunan lippaalla ja ammut 10 laukausta ennen lataamista, palautuu tämä, nyt 19 patruunaa (1 panos aseen pesässä) sisältävä lipas liiveihisi. Lataamalla jokaisen tulitaistelun jälkeen liivisi täyttyvät nopeasti vajailla lippailla. Voit myös tehdä ns. pikalatauksen, jolloin lipas heitetään heti menemään, oli sisällä ammuksia tai ei. Toisen pelaajan (tai botin) listimiseen riittää useimmiten laukaus tai kaksi, eivätkä terveyspisteesi palaudu hiljalleen, joten osuman ottamisen jälkeen et voi vain piiloutua hetkeksi kulman taakse ja odottaa mansikkahillon häipyvän naamaltasi.

Insurgency: Sandstormin graafinen puoli on hoidettu hienosti. Tekstuurit ja mallit kestävät katsetta, ja animaatiot ollaan toteutettu silmiä hivelevän kauniisti. Jopa matalimmilla grafiikka-asetuksilla peli näyttää hyvältä ja selkeältä. Äänimaailma painii tosin ihan omassa sarjassaan. Hahmot puhuvat uskottavasti, ja ammutuksi joutuessaan paniikki paistaa puheesta selvästi läpi. Jos lähellä lymyilevä vihollinen huutelee suuntaasi rivouksia, voit näihin vastata ja aloittaa sangen mielenkiintoisen dialogin. Jokainen ase kuulostaa uskottavalta latauksesta laukaukseen, lähellä tapahtuvat räjähdykset laittavat korvat soimaan hetkeksi, kranaatinsirpaleet kimpoilevat seinistä kuumottavasti, ja A-10 maataistelukoneen GAU-8 gatling-tykin ääni nostaa niskavillat pystyyn, olitpa sen kohde tai et.

Pelihahmoja voi myös muokata ulkoisesti mieleisekseen pelaamalla ansaittavilla pisteillä. Voit itse päättää, mitä kieltä hahmosi puhuu (valittavina englanti, venäjä sekä arabia), turvajoukkojen puolella voit valita myös naishahmon. Molemmilla puolilla on valittavana läjäpäin teemaansa istuvia asusteita, tosin jotkin näistä menevät hieman yli, erityisesti kapinallisten puolella. Näitten kanssa pelleilemällä saa varmasti kulumaan tunnin jos toisenkin.

Kuten Battlefield-sarjassa, Insurgency Sandstorm sisältää myös luokkasysteemin, tosin hieman suuremmassa (ja rajoittavammassa) kaavassa. Sandstorm sisältää kahdeksan luokkaa, muun muassa kiväärimies, jolla on käytössään tyypillisiä puoli –ja täysautomaattikivääreitä, räjähdemies, jolla on kiväärimiehen arsenaalin lisäksi valittavissaan raketinheittimiä ja aseen alle kiinnittyviä kranaatinheittimiä, sekä komentaja, joka voi radiomiehen läheisyydessä kutsua kentälle tulitukea, kuten kranaattipatterin keskitystä, savuverhoja tai jopa taisteluhelikopterin pörräämään yläilmoihin muutamaksi minuutiksi. Jokaisella luokalla on ennalta määritelty arsenaali, useimmilla luokilla tosin on käytössään sama valikoima Rynnäkkö –ja taistelukivääreitä. Aseita saa myös muokattua tyypillisillä lisäosilla kuten tähtäimillä, kahvoilla, suujarruilla, liekin –ja äänenvaimentimilla, lippailla ja niinpoispäin. Jokainen pelaaja saa pelin alussa saman määrän varustepisteitä, joilla voit valita itsellesi haluamasi aseet sekä niitten lisäosat. Näillä pisteillä voi myös hankkia sirpaleliivejä, ammusten kantolaitteita, kaasunaamarin, käsikranaatteja sekä muita heitteitä.

 Molempien puolien aseistus eroaa huomattavasti toisistaan: turvajoukot käyttävät moderneja NATO-maiden suosimia tuliluikkuja, kun taas kapinalliset suosivat kylmän sodan aikaisia paukkurautoja. Myös muutama hieman modernimpi (ja eksoottisempi) mutka on löytänyt tiensä kapinallisten käteen.

Pelimuotoja Insurgency: Sandstorm sisältää kahta eri päätyyppiä, Versus (pvp) sekä co-op (pve). Nämä molemmat jakautuvat vielä muutamaan haaraan. Kaikki Sandstormin pelimuodot ovat suhteellisen simppeleitä. Push-pelimuodossa toisen joukkkueen tehtävänä on puolustaa tiettyä pistettä sillä välin kun toinen tiimi yrittää valloittaa sitä itselleen rajallisella miesvoimalla. Jos hyökkäävä joukkue valloittaa kaikki puolustajien pisteet, täytyy heidän vielä räjäyttää puolustajien ammuskätkö voiton takaamiseksi. Frontline-moodi toimii samalla tavalla, mutta molemmat osapuolet voivat sekä hyökätä että puolustaa pisteitä. Joukosta löytyy myös CoD:in pelaajille tuttua tavaraa, kuten Domination, jossa luokkasysteemi heitetään ikkunasta pihalle ja kaikille annetaan täysi vapaa valinta arsenaalistaan, muutamaa pientä rajoitusta lukuun ottamatta.

 

Plussaa:

+ mukavaa vaihtelua nopeatempoisille räiskintäpeleille

+ todella autenttisen oloinen

+ hahmon sekä aseiden kustomointi

Miinusta

- jotkin kentät suorastaan surkeasti suunniteltuja

- botit surkuhupaisan huonoja tai täysiä terminaattoreita, välimuotoja ei ole.

 

 

-Pärsky