Little Nightmares II:n tarinankerronta on niin ikään omaperäisen hillittyä. Peli jatkaa alkuperäisestä tutulla linjalla, mutta keltahuppuisen pojan sijaan se kertoo uudesta, paperipussipäisestä hahmosta.(Keltahuppuinen poikakin on toki edelleen kuvioissa.) Mukana ovat nukkemaisten kammotusten lisäksi myös kaikki lapsuuden kauhut, kuten loputtomat kuilut sekä pelaajan perässä vyöryvät tukit.
Peli etenee tasapainoisesti. Välillä paperipussipäinen pelihahmo joutuu painelemaan kammotuksia karkuun pää kolmantena jalkana tai piilottelemaan sydän tykyttäen kivenkolossa. Välillä vastaan tulee puolestaan ansoja, jotka täytyy osata purkaa tai kiertää, ettei kuolema korjaa pientä pelihahmoa kesken kaiken. Toisaalta, vaikka pussipäiselle hahmolle kävisi kalpaten, kelautuu peli vain hieman taaksepäin ja matka jatkuu ilman sen suurempaa rangaistusta.
"Little Nightmares:in uniikki ja lapsenomainen kauhu onnistuu pelottelemaan onnistuneesti."
Paperipussipäisen hahmon taustoista ei kerrota pelin alussa sen enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti